Onko sinulle jäänyt karvas maku peruskoulun liikuntatunneista? Onko mieleesi jäänyt koululiikunnasta ne veren maku suussa tehdyt punnerrukset kuntotestissä tai pistävä rintakipu pururadalla hiihtämisestä 30 asteen pakkasessa? Tuntuuko sinusta jo valmiiksi liikunnan harrastaminen suorittamiselta, pakolta ja raskaalta ajatukselta? Haluatko tietää 3 asiaa, joita et opi koulussa liikunnasta?
Usko pois, et ole ainoa! Jokaisella liikuntatunnilla piti suorittaa, pyrkiä samaan tai vielä parempaan tulokseen, kuin muut ikätoverit. Piti olla vähintään niin hyvä, ettei jäänyt luokan viimeiseksi. Jos ei mitattu henkilökohtaisia tuloksia, niin sitten kilpailtiin joukkuelajeissa.
Aikuisena ymmärrämme, että koulumaailma arvosanoineen on erittäin haastava ympäristö. Opettajien on pakko arvioida oppilaita, jotta todistuksiin saadaan arvosanat ja tilastot saadaan päivitettyä myös valtakunnallisella tasolla.
Käytännössä tuo kaikki tarkoittaa sitä, että lapsen ja nuoren tekemistä mitataan kaiken aikaa. Liikunnassa mittareina toimivat kuntotestit ja yleiset valtakunnalliset ikäryhmittäin toimivat tilastot. Lapselle ja nuorelle jää kuva siitä, että liikunnan harrastaminen on kilpailua ja suorittamista, jolla pyritään aina johonkin tulokseen.
Sinua voi kiinnostaa myös tämä: Voiko ylipainoinen harrastaa tanssia?
Lukemalla tämän postauksen opit 3 asiaa, joita et opi koulussa liikunnasta.
1. Liikunnan harrastamisen ei tarvitse olla tulosten mittausta.
Liikunnan harrastaminen voi olla muutakin, kuin tulosten mittaamista. Voit käydä kuntosalilla vain sen takia, että sinulle tulee hyvä olo treenin jälkeen. Ei sen takia, että sinun on saatava nostettua penkistä 10 kg enemmän kuin viime kerralla.
Voit myös käydä hiihtämässä nauttiaksesi ulkoilmasta ja upeista maisemista. Ei sen takia, että sinun pitää saada tunnin aikana kierrettyä pururadan hiihtolatu vähintään 7 kertaa.
Kysy itseltäsi ääneen: Kumpi sinua motivoi enemmän: se, että lähdet kävelylle metsään nauttimaan luonnosta vai se, että sinun on yleisten tilastojen mukaan liikuttava puoli tuntia päivässä? Niinpä, liikunnan ilo löytyy siitä, että sen tekemisestä nauttii, ei siksi, että joku sanoo miten asiat kuuluisi tehdä.
Voit siis harrastaa liikuntaa ihan vain omaksi iloksesi tai aivan täysin muistakin syistä, kuin tuloskeskeisesti suorittaen.
2. Liikuntaa voi harrastaa ilman kilpailua itsensä tai muiden kanssa.
Sinun ei tarvitse kilpailla, jos et halua. Jotkut nauttivat liikunnasta enemmän pienen kilpailun ohella, mutta liikkua voi ihan ilman sitäkin. Nykypäivän yhteiskunnassa meidät asetetaan kilpailuasemaan monessa tilanteessa. Kilpailemme joko muiden tai itsemme kanssa.
Mutta mitä, jos liikkuisitkin vain koska se on hauskaa? Ei siksi, että sinun pitää olla parempi, kuin työpaikkasi Tiina. Sinun ei myöskään tarvitse kilpailla itsesi kanssa. Ihminen voi uupua omiin tavoitteisiinsa.
Olisi todella tärkeää, että arjesta löytyisi sellaisiakin hetkiä, joissa ei olisi mitään varsinaista tavoitetta. Liikuntaa voi harrastaa vain harrastamisen ilosta. Siksi, että se vie ajatukset pois töistä ja tekemättömistä kotiaskareista. Siksi, että voit hetken nauttia sinun omasta ajastasi tai harrastusporukan hulvattoman hauskasta seurasta.
3. Liikunnan harrastaminen tehdään omaa kehoa kuunnellen, ei yleisiä suosituksia noudattaen.
Kuten edellä jo hieman kerroinkin, liikuntaa ei pitäisi harrastaa vain siksi, että joku sanoo että niin kuuluu tehdä. Liikuntaa tulisi harrastaa omaa kehoa kuunnellen.
Tänä päivänä moni unohtaa kuunnella omaa sisäistä ääntään ja kehon viestejä. Kun kehon viestit ohittaa ja vain puurtaa eteenpäin, voi motivaatio, jaksaminen ja innostus loppua lyhyeen. Keho voi pahimmassa tapauksessa sanoa kokonaan sopimuksensa irti.
Vaikka yleiset liikuntasuositukset sanoisivat mitä, sinun tulee kuunnella omaa kehoasi ja mieltäsi. Jos työpäivä on vienyt kaikki mehut sinusta ja keho huutaa lepoa, sinun ei silloin tule lähteä tekemään salitreeniä vain koska se lukee kalenterissasi, vaan sinun tulee antaa kehosi palautua ja kerätä voimia.
Jos kehosi on sitä mieltä, että normaalisti tekemäsi tunnin ryhmäliikuntatunti on liian raskas, voit aivan hyvin lähteä tunnilta kesken kaiken pois tai pitää tauon silloin kun kehosi niin vaatii.
Jos kehon viestejä ei kuuntele silloin, kun se kuiskaa hiljaa, havahdut viimeistään silloin, kun kehosi huutaa ja on jo liian myöhäistä. Opettele siis kuuntelemaan kehoasi ja sitä, milloin kehosi kaipaa lepoa, milloin aktivointia ja milloin kehonhuolto olisi paikallaan.
Kun sinä ja kehosi voitte hyvin, myös mieli voi paremmin.
Kerro kommenttikentässä millaisia muistoja sinulla on koululiikunnasta ja ovatko ne vaikuttaneet sinun asenteisiisi liikuntaa kohtaan.